Kerro kaverillekin!

Kaikkihan sitä hokevat mutta totta se on: kala ON terveellistä. Siihen taas löytyy koko joukko perusteita. Tässä tärkeimmät: Kala on arvokas proteiininlähde, josta saamme välttämättömiä aminohappoja. Rasvainen kala sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja. Kalasta saa hyvin A- ja D-vitamiineja. Talvella, kun aurinko ei asiaa auta, kala on ihanteellinen D-vitamiinin lähde. Kalasta saa tärkeitä kivennäisaineita, kuten fosforia, kalsiumia rautaa, jodia sekä hivenaineita kuten seleeniä, kuparia ja magnesiumia. Kun tuo kaikki pannaan saman suomupeitteen alle, päästään siihen, että kala on terveydelle hyödyllistä syötävää – ja onhan se myös hävyttömän hyvää.

Kalojen rasvoja on tutkittu paljon, sillä kalan sisältämillä rasvoilla on havaittu olevan kolesterolia sekä sydän- ja verisuonitautiriskiä alentava vaikutus. Kala on ravintosisällöltään erilaista kuin liha. Kalassa tyydyttyneitä rasvahappoja on vähemmän ja vastaavasti monityydyttymättömiä runsaammin. Juuri tässä piilee kalanrasvojen juju. Monityydyttymättömät rasvat ovat nimittäin ihmisille terveellisiä. Monityydyttymättömät rasvahapot ovat suurelta osin pitkäketjuisia n-3-rasvahappoja, jotka tunnetaan paremmin omega-3 –rasvahappoina. Omega-3 on yhteisnimi ryhmälle rasvahappoja, joista ensimmäinen on alfalinoleenihappo. Sitä löytyy erittäin paljon muun muassa rypsiöljystä. Ryhmään kuuluvat myös eikopentaeenihapot (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA), joita löytyy runsaasti muun muassa kalaöljyssä.

Ihmisten hyvinvoinnille tärkeimmät rasvahapot ovat nykytietämyksen mukaan EPA ja DHA. Ne  vähentävät veren hyytymistaipumusta, verenpainetta ja veren rasvapitoisuutta. Ne ovat tärkeitä muun muassa aivojen ja silmien toiminnassa. Ihmiselle tärkeimpinä EPA:n ja DHA:n lähteinä toimivat erilaiset merelliset ravintolähteet, kuten rasvaiset kalat ja niiden mäti. Ihminen pystyy itsekin valmistamaan pieniä määriä EPA:a ja DHA:ta kasviöljyn sisältämästä alfalinoleenihaposta. Valmistus kuitenkin heikkenee, jos ravinnossa esiintyy paljon omega-6 rasvahappoja. Siksi ravinnossamme ”kolmosen ja kuutosen” suhde pitäisi olla oikea, ennen kuin niiden voidaan sanoa olevan erittäin merkityksellisiä terveydellemme. Suhteesta kiinnostuneille tiedoksi, että omega-6 –rasvahappoja esiintyy paljon esimerkiksi hampurilaisruoissa.

Kalan ympäristömyrkkyjen on ajoittain epäilty aiheuttavan riskejä terveydelle. Sisävesien petokaloihin kertyy ympäristöstä iän myötä elohopeaa ja Itämeren rasvaisiin kaloihin, kuten loheen ja silakkaan, dioksiineja. EU on määritellyt niiden pitoisuuksille raja-arvot. Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden määrä on Itämeren silakassa pienentynyt jopa neljännekseen 1970-luvun huippuvuosista. Tavanomaisen kohtuullisen kalankäytön aiheuttamat riskit ovat siis perin teoreettisia.

Jos ympäristömyrkyt huolestuttavat, kalaa kannattaa syödä vaihtelevasti: vuoroin merikalaa, järvikalaa, viljeltyä kalaa, villiä kalaa, kotimaista kalaa, tuontikalaa. Tutkijat ovat tätä nykyä yksimielisiä siitä, että kalansyömisen hyödyt terveydelle ovat monin kerroin suuremmat kuin ympäristömyrkyistä mahdollisesti koituvat riskit.

Teksti: Mika Remes / Kala – pinnan alta pöytään, Readme.fi