Kerro kaverillekin!
Suurin osa Suomessa myydystä kalasta on kasvatettua, koska lohi ja kirjolohi ovat suomalaisten suosikkikaloja – ja ne ovat kasvatettuja. Kaikkia se ei miellytä. Moni näkee kalankasvatuksen peikkona: kasvatus pilaa vedet, kasvatettu kala ei maistu miltään verrattuna luonnonkalaan. Jos ennakkoluuloja kalankasvatuksesta on, ne kannattaa tarkistaa. Kalankasvatus on tänä päivänä huippumoderni elinkeino. Se on myös erittäin valvottua. Suomessa kalankasvatusta säätelee maailman tiukin ympäristölupajärjestelmä. Se määrittelee, miten ja missä kalaa voidaan kasvattaa siten, että vesistöjen tila ei vaarannu. Lupapolitiikka on Suomessa pitänyt itse asiassa kalankasvatusta niin tiukasti hyppysissä, että pääkasvatuskalan kirjolohen tuotanto on huippuvuosista puoliintunut, vaikka kotimaisen kirjolohen kysyntä on samaan aikaan kasvanut.
Tilanne on johtanut nurinkuriseen kehitykseen. Samaan aikaan kuin viranomaiset ovat kalankasvatuksen aiheuttaman vesistökuormituksen perusteella rajoittaneet Suomessa kalankasvatuksen tuotantoa – siitäkin huolimatta, että kasvatuksen aiheuttama kuormitus on kehittyneiden rehujen ja edistyneiden ruokintajärjestelmien avulla merkittävästi vähentynyt – suomalaiset yrittäjät ovat perustaneet Ruotsiin kalankasvatuslaitoksia, jotta kotimarkkinoille saadaan kalaa kovaan kysyntään. Ruotsissa, missä omaa kalankasvatusta on ollut erittäin vähän, on saanut hövelisti suuria kasvatuslupia. Ruotsista on tuotu 2010-luvulla vuosittain 5-7 miljoonaa kiloa suomalaisyritysten kasvattamaa kirjolohta Suomeen. Tosin Ruotsissakin viranomaiset ovat muuttaneet kriittisemmäksi suhtautumistaan kalankasvatukseen. Ruotsin korkein ympäristöasioiden oikeus antoi keväällä 2017 päätöksen, jonka mukaan kolme Selkämeren länsirannikolla toimivaa kalankasvatuslaitosta joutuu lopettamaan toimintansa. Päätös antaa viranomaisille mahdollisuuden halutessaan lopettaa koko merikasvatuksen Ruotsissa.
Kauppa ja jalostus eivät ole jäänet murehtimaan kotimaisen kalan saatavuutta vaan paikanneet puutteen tuomalla Norjasta vuosittain noin 30 miljoonaa kiloa kasvatettua lohta. Norjassa lohta riittää: vuonoissa ja rannikolla lohta kasvatetaan peräti noin miljardi kiloa vuodessa, lähes tuhat kertaa enemmän kuin Suomessa kirjolohta. Norjassa ympäristöviranomaisten ei tarvitse silmä kovana vahtia kalankasvatuksesta syntyvää kuormitusta, sillä suuri ja mahtava Atlantti huuhtelee tehokkaasti vuonot.
Valtiovaltakin on havahtunut suomalaisen kalankasvatuksen pienuuteen. Suomen kalankasvatukselle laaditussa kansallisessa kehittämisstrategiassa tavoitteeksi on asetettu kotimaisen tuotannon tuplaaminen, mielellään jopa triplaaminen 2020-luvulla. Temppu ei ole aivan yksinkertainen, sillä kasvuun pitäisi päästä ilman kalankasvatuksen aiheuttaman vesistökuormituksen lisääntymistä. Ratkaisua on etsitty sijoittamalla uusia laitoksia kuormitusta paremmin sietäville vesistöalueille ja keskittämällä hajallaan olevia kalankasvatusyksiköitä yhteen tehokkaammiksi kokonaisuuksiksi. Avomerellä on tilaa kasvattaa, mutta luonnonolosuhteet ovat Itämeren tyrskyjen ja myrskyjen keskellä erittäin haastavat. Avomerilaitoksen perustaminen edellyttää myös isoja investointeja. Suuri kysymysmerkki on siinäkin, saadaanko sisämaan poikaslaitoksilta riittävästi ruokakalaksi kasvatettavia kalanpoikasia. Poikaslaitosten on vaikea lisätä nykyisestä tuotantoaan ilman suurempia ympäristölupia. Ratkaisu saattaa löytyä uudentyyppisistä kiertovesilaitoksista, missä niin kalanpoikasia kuin ruokakalaa voidaan kasvattaa siten, että ympäristöön koituu erittäin vähän kuormitusta.
Kalankasvatuksen lisääminen työllistää syrjäseuduilla
Kalankasvatuksen lisääminen Suomessa on kansantaloudellisesti järkevää. Valtaosa kalankasvatusyrityksistä sijaitsee syrjäseuduilla, joten kasvu tuo työtä ja toimeentuloa sinne, missä sitä kipeästi kaivataan. Suomessa toimii 170 kokopäiväistä vesiviljely-yritystä, jotka työllistävät suoraan yli 300 henkeä ja välillisesti noin 1500 henkeä. Kotimaisen tuotannon kasvu vähentää tuontikalan tarvetta ja jättää yritystoiminnan verotulot Suomeen.
Kalankasvatus on Suomessa suhteellisen nuori elinkeino. Ensimmäiset kirjolohen mätimunat tuotiin Saksasta Suomeen 1800-luvun lopulla, mutta tulokaslaji ei halunnut lisääntyä luontaisesti vesissämme. Kirjolohi alkoi kiinnostaa ruokakalana 1950-luvulla, kun muutamat innokkaat pioneerit, Veikko Ikkala ja Viljo Orpana etunenässä, tekivät Keski-Suomessa kasvatuskokeiluja maahan kaivetuissa altaissa. Kasvatuskalana kirjolohi menestyi erinomaisesti. 1970-luvulla kirjolohi siirtyi Kustavissa Reino Skyténin kokeiluissa onnistuneesti kasvamaan merelle verkkokasseihin, mikä johti suoranaiseen kasvatusbuumiin 1980-luvulla. 1990-luvun alussa kirjolohta kasvatettiin jo 20 miljoonaa kiloa, ja kirjolohesta oli tullut Suomen suosituin kala kalatiskeissä. Kauppa otti ilomielin kirjolohen vastaa, sillä sitä saatiin kasvatuksen ansiosta tarjolle silloinkin, kun luonnonkalaa ei liikkunut. Kasvatettu kala piti kalatiskit hengissä ja kalassa ympäri vuoden.
Elinkeinon nopea ja osin hallitsematon kasvu toi tullessaan ympäristöongelmia. Kalankasvatus kuormitti vesiä fosforilla ja typellä. Kasvatuslaitosten lähellä kesämökkien omistajat olivat raivoissaan limoittuvista verkoista ja laitureista. Ennestään rehevöityneessä Itämeressä kalankasvatusta ei enää hyvällä katsottu. Kalankasvatuksen maine sai kovan kolauksen. Todellisuudessa kalankasvatus sai kantaa pääasiassa toisten syntejä, sillä 1990-luvun alussa maatalouden keskeisestä roolista vesien kuormittajana ei pahemmin vielä puhuttu. Kalankasvatuksen ympäristölupia ryhdyttiin systemaattisesti höyläämään. Tuotanto putosi 2000-luvulla alimmillaan reiluun 10 miljoonaan kiloon.
Tiukka ympäristöpolitiikka pisti elinkeinon piirissä puhtia kalankasvatuksen ympäristö-ongelmien vähentämiseen. Rehuja ja ruokintamenetelmiä kehittämällä kuormitus laski 2000-luvulla huomattavasti. Kalankasvatus saavutti vuosituhannen alussa ainoana elinkeinona sille asetetut vesiensuojelutavoitteet, vieläpä vuosia etuajassa. Tänä päivänä kalankasvatuksen osuus ihmisen aiheuttamasta vesistökuormituksesta on fosforin osalta alle prosentin ja typen osalta alle kaksi prosenttia. Kalankasvatuksen vaikutus ympäristöön on kaikissa uusissa tutkimuksissa todettu hyvin paikalliseksi. Suomessa alkoi vuonna 2016 kotimaisen kalajauhon valmistus Itämeren silakasta. Sen avulla voidaan valmistaa kalanrehuja, joka muuttaa kalankasvatuksen ravinteiden tuottajasta ravinteiden kierrättäjäksi. WWF on huomioinut positiivisen kehityksen ja siirtänyt sekä kotimaisen kirjolohen että siian uimaan kalansyöntioppaassaan keltaiselta vihreälle valolle. Kotimaista kasvatettua kalaa syövän kuluttajan ei tarvitse enää potea huonoa omaatuntoa ympäristön pilaantumisesta.
Suurin osa kalasta kasvatetaan merellä
Kalankasvatus jakautuu poikas- ja ruokakalakasvatukseen. Karkeasti ottaen työnjako menee niin, että kalanpoikaset tuotetaan sisämaassa poikaslaitoksissa, mistä ne siirretään ensimmäisenä kasvatussyksynä tai -keväänä, käytännössä alle vuoden ikäisinä, merelle verkkokasseihin kasvamaan ruokakalaksi. Poikaslaitoksilla tuotetaan myös useiden eri kalalajien poikasia istutettavaksi vesistöihin. Istukkailla pidetään kalavesiä kunnossa ja kalamiehet tyytyväisinä. Kirjolohen poikasista 95 prosenttia menee kuitenkin ruokakalatuotantoon. Poikaset kasvavat alkuvaiheessa hallitiloissa muovisissa kasvatusaltaissa, joita mahtuu yhteen halliin kymmenittäin. Pienet kalanpoikaset syövät hyvin hienojakoista starttirehua. Kalan kasvaessa rehun raekokokin kasvaa. Koon karttuessa kalat siirretään isompiin altaisiin, jotka voivat olla myös muovisia ulkoaltaita tai maa-uoma-altaita.
Ruokakalalaitoksista neljä viidesosaa sijaitsee merialueilla. Suurinta kasvatus on Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Sisämaassa kasvatus keskittyy Kainuuseen, eteläiseen Lappiin, Savoon ja Keski-Suomeen. Merellä kalat uivat suurissa, yleensä pyöreissä verkkokasseissa, joiden halkaisija on 10-20 metriä. Kalat siirretään erityisillä kalankuljetusrekoilla poikaslaitoksista ruokakalalaitoksille pääsääntöisesti loppukeväällä jäiden lähdettyä. Kun vedet lämpiävät, kalat alkavat syödä hanakasti rehua ja kasvaa vauhdilla. Tietokoneohjelmoidut ruokintalaiteet pitävät huolta siitä, että kuhunkin kala-altaaseen menee juuri oikea määrä kalanrehua ja oikeaan aikaan. Rehut ovat nykyään sen verran kalliita, ettei kukaan halua syytää yhtään ylimääräistä rehua veteen. Pitkillä kesähelteillä kalojen syöminen tyssää, ja yli 25 asteen vedenlämpö alkaa uhata jo kalan terveyttä.
Kalojen kasvukausi jatkuu loppusyksyyn. Kun vesi kylmenee ja talvi tekee tuloaan, kaloille ei ruoka enää maistu. Kalat ovat vaihtolämpöisiä eläimiä. Kylmässä vedessä ne säätävät elintoimintonsa säästöliekille. Pääosa Suomen ruokakalasta perataan syksystä loppuvuoteen ajoittuvan sesongin aikana. Perkauksia voidaan rytmittää siten, että kalaa riittää keväälle ja kesällekin. Kirjolohi päätyy kauppaan noin 1,5-2 kiloisena.
Kirjolohi ei ole ainoa kasvatettava ruokakala. Siian viljelyominaisuuksia kehitettiin sekä yksityisten kasvattajien että valtion tutkimuslaitoksen toimesta vuosikymmenen ajan, kunnes se saatiin 2000-luvun alussa sopeutumaan kasvatusolosuhteisiin. Siian kasvatusmenetelmät ja rehut ovat melko pitkälle samanlaiset kuin kirjolohella. Kirjoloheen verrattuna siika on kuitenkin huomattavasti herkempi ja haasteellisempi kala kasvattaa. Siikaa voidaan kasvattaa sekä sisämaan laitoksissa että merellä verkkokasseissa. Siikaa kasvatetaan noin miljoonaa kiloa vuodessa. Kasvatetun siian liha on ruokinnasta johtuen hieman rasvaisempaa kuin villin lajikumppaninsa.
Kalankasvatukseen on haettu koko ajan uusia lajeja. Kuha on saatu jo kasvamaan hallioloissa kiertovesilaitoksessa ruokakalaksi asti, mutta kaupallisesti homma ei ole aina sujunut kuin Strömsössä. Sammella ei ole ongelmia kasvaa kiertovesilaitoksessa. Sampea kasvatetaan siitä saatavan kaviaarin takia. Kokonaan uusi tuttavuus on siian sukulaiskala nelma, jonka viljelyominaisuuksia alettiin 2010-luvulla tutkia Luonnonvarakeskuksen Laukaan kalanviljelylaitoksella. Nelma on kotoisin Venäjältä, missä se nauttii suurta arvostusta herkullisena, mehevälihaisena kalana. Nelma muistuttaa ulkoisesti siikaa mutta kasvaa huomattavasti suuremmaksi. Kasvatustulokset ovat olleet lupaavia. Kalatiskeihin nelman uskotaan uivan 2020-luvulla.
Teksti: Mika Remes / Kala – pinnan alta pöytään, Readme.fi
